Tai ehkä tässä onki mun elämäni tarkoitus, olla äiti. Siltä ainakin on tuntunut näiden ensimmäisten kolmen viikon aikana. "Paskaäiti" itkujakaan ei tuu, miettien että kärsin jo entuudestaan masennuksesta ja mun stressin sietokyky on kuulemma nollilla, mut ei silti. Tää on fantastisen täydellisen ihanaa. Eli moi vaan, oon maailman vauvakeskeisin mamma.
operaatio get in shape |
Ostettiin perinteisen sitterin sijaan tiny loven 3-in-1 rocker swinger joku lössönlöö. Oon aika rakastunu, se oli melko arvokas, mutta onko näppärämpää kun pojun saa olohuoneeseen valvovan silmän alle siihen nukkumaan ja myöhemmin sen saa sitteriksi ja syöttötuoliksi. (sekä totta kai siinä on mobile valo-, ja äänitöiminnoilla ja koliikkia ehkäisevä tärinä..)
Ensimmäinen naurukuva. Joo toi jäbä on kolmiviikkoinen ja se koittaa lähteä jo ryömimään ja tarttuu leluihin?? Ei hei vielä pitäisi, joten pojulle jotain hidastavia lääkkeitä, et se pysyis pienenä vielä edes hetken ;__; !!
ps. nautin suunnattomasti kun mullahan oli se la. vasta 2.10 ja en todellakaan ollu enää raskaana. Sen sijaan, mun entinen paras ystävä jolla on sama la. on... mulle tulee vieläkin jostain liberokerhosta sähköposteja "mistä tunnistaa kun synnytys käynnistyy" ja "katso vinkit sairaalakassin pakkaamiseen" kiitos, vähän myöhässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti